Sielun matka ajassa ja ikuisuudessa

Kuoleman hyväksyminen saa meidät elämään tietoisemmin

Siskoni äkillinen kuolema vain 34-vuotiaana on ollut minulle suuri elämänopettaja. Menetys ja suuri suru pakottivat minut löytämään uusia tapoja elää tätä haurasta ja arvokasta elämää. Surusta selviämiseen ratkaisevaa oli kauneuden löytäminen kuolemassa ja ajatus, että elämä jatkuu myös kuoleman jälkeen. On ollut järkyttävää huomata, miten huonosti ihmiset pystyvät puhumaan kuolemasta ja miten joissain paikoissa kuolemasta puhuminen on jopa kielletty. Haluan herätellä sinua pohtimaan kuolemaa lempeästi ja miettimään toiveita kuolemasi ja läheistesi kuoleman varalle. Kuoleman hyväksyminen saa meidät elämään tietoisemmin.

Tämä näyttely tutkii kauneutta kuolemassa ja jatkumoa kuoleman jälkeen, kutsuen sinut pohtimaan sielun matkaa ajassa ja ikuisuudessa. Valokuvien kautta haluan avata keskustelua elämän hauraudesta, kuoleman väistämättömyydestä ja sielun ikuisesta matkasta. Tervetuloa kokemaan ja jakamaan nämä ajatukset kanssani. 

”Befriending death is in our own higher self-interest, as it is undeniably a part – even a major part – of life. If our society shuts us away from the facts of death, aging, illness, and other facts or life, and protects us from awareness of the unpleasant aspects of existence, I believe that in the long run this state of denial is to our collective and personal detriment.” – Lama Surya Das, From the Big Questions

Sielun matka kuoleman jälkeen

Kun näin siskoni ruumiin arkussa viikko hänen kuolemansa jälkeen, minulle oli itsestään selvää, että katson hänen tyhjää kuorta ja sielu ja henki ovat jossain muualla. Olen kirjallisuuden ja oman kokemuksen kautta kokenut vahvasti, että tietoisuus jatkuu, vaikka ruumis kuolee. Ajattelen, että henki siirtyy tuonpuoleiseen ja olen miettinyt paljon, missä tuonpuoleinen oikein on. Tuntuu, että henget voivat olla hyvinkin lähellä, mutta silti ihan toisessa ulottuvuudessa. Sielusta taas ajattelen, että se vapautuu ja palaa kosmokseen, ajattomuuteen ja suuruuteen. 

Sielukäsitys itämerensuomalaisessa perinteessä

Kuolemassa sielu saa ikuisen elämän lahjan. Yksi kauneimmista kuolemaan liittyvistä selityksistä mitä olen kuullut löytyy meidän omasta itämerensuomalaisesta perinteestä. Sen mukaan sielu on jaettu kolmeen osaan, jotka hengenlähdön yhteydessä palaavat alkujen alkuun:

Löyly (ruumissielu, joka on vahvasti yhteydessä fyysisen kehomme toimintaan ja elämänvoimaan) palaa luonnon kiertokulun syklisyyteen.

Itse (sukusielu eli yhteisöllinen sielu) palaa tuonen virran kautta Manalaan, esivanhempien kotikonnuille ja voi näin jatkaa haltijana vielä tämänpuoleisessa eläville.

Henki (kuolematon sielu) palaa Pohjantähden kautta suureen Tapiolaan.

Photographer Aino Luukkanen

Valokuvaajamestari, KTM, Soul Coach

en_US